Ihmettelen, joskus, mitä se tarkoittaa hyvää taidetta.
Mietin, mitä hyvä taide todella on.
Joshin isoäiti maalaa kauniita maisemia, ja kun näen heidät, olen melkein siellä – vaellus näitä vuoristoja, ylittää nämä virrat. Se on hyvä taide.
Suhteellinen antoi minulle joukko käsintehtyjä, ja hänen huomaavaisuus muistutti minua, olen rakastettu. Se on hyvä taide.
Otan kuvia koirista ja lähetän ne omistajille, jotka ovat poissa. Se, ehkä, on hyvä taide.
Äitini kirjoittaa surusta ja syöpästä ja jakaa sen niille, jotka tarvitsevat toivoa. Se on hyvä taide.
Yritän kirjoittaa, mikä on todellinen, mitä ei ole tehty ennen, mitä – ainakin – saattaa aiheuttaa jonkun ajattelemaan. Että toivon, on hyvä taide.
Joskus taide on niin todellinen, emme edes huomaa sitä taiteeksi.
Äiti koristelee huoneen. Koira kävelee tiukassa kantapäähän. Naapurin maples rivi kadulla.
Jos emme näytä, voimme menettää sen.
Ystävän ilmaisu. Crayons pinotaan purkkeihin. Musta koira aurinkoisella iltapäivällä.